Jos en hirveän väärin laske, viime kirjoituksesta taitaa olla melkein vuosi. Hups :D Jotenkin omat kuvitelmat tulevasta välivuodesta olivat erittäin positiiviset, ja uskoin, että minulla olisi paljokin asiaa, mitä haluaisin jakaa. Ei ollut. Lyhyesti sanottuna kävin töissä välillä jopa seitsemän päivää viikossa, asuin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen vanhempieni luona ja sain kokea taas rikkinäisen perheen lapsen matkustukset vanhemmalta toiselle. Olin töissä kesäkuusta lähtien Helsingin katukuvalle tutussa paikassa, Cafe Picnicissä. Työpisteeni sijaitsee aivan Helsingin keskustassa, eikä kiireeltä tai stressiltä tullut vältyttyä edes välivuoteni aikana. Oikeasti oli helpotus aloittaa tammikuussa täysipäiväinen lukeminen, kun sai lopettaa työt melkien kokonaan! Olihan töissä ääretömän kivaa, työporukka erityisesti oli mahtava, mutta taisin vain väsyttää itseni ensimmäisen viiden kuukauden aikana, kun vuokratyöfirman kautta sai olla töissä niin paljon kun vain kerkesi.
Nykyään teen töitä enää kahdesti kolmen viikon aikana, yleensä lauantaina. Aiemmin minua aina harmitti se, että lauantai, yksi tehokas lukupäivä, menee työskennellessä hukkaan. Tänään taas tajusin, että näin ei ole. Vaikka minulla oli lähes koko päivä vapaata, herätys vasta seitsemältä ja mukava viikko takana, ei lukeminen sujunut tänään yhtään. Asiaan varmaan liittyy se, että aivoni yhdistävät lauantain täysin rentoutumispäiväksi - minulla on siis huono (luku)päivä takana! Nyt tulevana lauantaina pääsen taas töihin korvaamaan lukustressin juoksemisella ympäri kahvilaa. Oikeastihan minusta kuoriutuu nykyään ihana asiakaspalvelija, kun edellisestä työpäivästä (ja sen mukana edellisestä normaalista ihmiskontaktista) on jo joku tovi. Eli lukemisessa huonona puolena on se, että tunnen kokoajan, miten aiemmin niin itsentäänselvät sosiaaliset taidot hiipuvat kauemmaksi itsestäni. Nykyään ainoa ihmiskontaktini perheen lisäksi on ystävä, jonka kanssa vietän kerran viikossa lukupäivän. Eipähän tarvitse pestä tukkaa joka päivä!
Pöytä tavallisen lukupäivän aikana
Mutta miten tästä eteenpäin ja miksi? Koska tätä blogia perustaessa minulla oli ideana kirjoitella tapahtumarikkaasta (hah) välivuodestani sekä lopulta tiukasta lukukeväästäni, aion nyt jatkaa jälkimmäisen osion kanssa. Kun itse lukion kakkosella ja kolmosella lähes päivittäin selailin kaikkia blogeja, jotka edes etäisesti liittyivät jotenkin lääkikseen, huomasin niitä olevan aivan liian vähän lukunälkäiselle onnenonkijalle. Niimpä päätin jo silloin, että minä, joskus hamassa tulevaisuudessa, perustan blogin hakuajastani että olosta lääkiksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti