Nyt alkanut viikko on sujunut vielä vähän hiljaisesti: maanantaina pidin vapaapäivän, koska piti visuri käydä poistattamassa kirurgisesti ja oli fysioterapeutinkin kanssa tapaaminen. Sainkin yliliikkuvien nivelieni takia kunto-ohjelman ja käskyn käydä pilateksessa (sinne sitten ehkä joskus paremmalla ajalla)... Lisäksi eilen tuli luettua vain 7h, mutta tänään pääsin tavoitteeseeni, eli kahdeksaan tuntiin.
Tälläset fiilikset oli visurioperaation jälkeen: hengissä kylmäpussin, panacodin ja buranan avulla! Lisäksi nyt on elämäni ensimmäiset tikit, ja nekin suussa..
Lisäksi löysin tälläisen ihanan kupin kaverilta turusta!
Yhteishakukin tuli tehtyä viime viikolla (hakupäivän ensimmäisenä päivänä, malttamaton kun olen).
Mulla ei kyllä ole kuitenkaan mitään ideaa, mitä teen, jos lääkiksen ovet ei vielä avaudu. Haluaisin kovasti opiskelemaan ja taa smuuttamaan pois kotoa, mutta onko se sen arvoista, että tuhlaisin paikkani ensikertalaiskiintiössä? Tietenkin voisin aina mennä Saksaan tms aupairiksi hankkimaan vähän kokemusta ja kohentamaan kielitaitoa, mutta en ole varma, viihtyisinkö puolta vuotta vahtimassa tuntemattoman perheen lapsia ja siivoamassa. Toki pidän lapsista, ainakin omista pikkusisaruksista (6 ja 7 vuotiaat), mutta ollessani kuukauden kesätöissä päiväkodissa, en oikein nauttinut työstä. Lisäksi siivouskaan ei kuulu niihin mielihommiin :D Tietenkin yliopisto toimisi "ilmaisena" valmennuskurssina, mutta joutuisin tuhlaamaan vähäisiä opintotukikuukausia ja sen ensikertalaiskiintiöpaikan.
Mutta, mukavaa alkanutta viikkoa muillekin ja ennenkaikkea, lukuiloa!



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti